sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Kiinalaisen ruoan resepti

Siivuta jokunen sata grammaa lihaa pieniksi viipaleiksi. Mikä tahansa siipale lampaasta ihmislihaan kelpaa, sillä lopulta huomaat kuitenkin valmistavasi nautaa. Mikäli lihaa tuli varattua tarvittua vähemmän, mukaan voi hyvällä omatunnolla heittää vähän täyteaineita. Luonnollisestikin lihan kanssa maistuvat kasvikset, joita eri tarvitse edes leikata, sillä ne räjähtävät itsestään syötävän kokoisiksi paloiksi. Kun ainekset on pilkottu, mössö tulee heittää pannulle viemäriöljyn kera porisemaan. Lopuksi koko hoito kannattaa kuorruttaa isolla kuupallisella natriumglutamaattia, joka peittää allensa kaikki epäilyttävät tuoksut ja maut.

Ruokaturvallisuus on Kiinassa valtava ongelma. Vielä 2007 ollessani vaihdossa tuntui että ruoan olematon laatu vaivasi lähinnä meitä nirppanokkaisia ulkomaalaisia. Paljon on kuitenkin tapahtunut viimeisen viiden vuoden aikana. Ruoka-aineskandaaleista on tullut arkipäivää (tämä ei tietty välttämättä tarkoita automaattisesti että ruoan laatu yleisesti ottaen olisi huonontunut, vaan se voi myös kieliä siitä, että tapauksiin kiinnitetään entistä enemmän huomiota), ja syömisen terveysvaikutuksista keskusteleminen on muuttunut koko kansan yhteiseksi ajanvieteeksi. Kiinan surkea elintarviketilanne on myös noteerattu ulkomailla, mikä viimeistään on saanut kansan tajuamaan, että jokin heidän tavassaan käsitellä ruokaa on pahasti vialla. Monilla on varmasti vielä muistissa esimerkiksi vuoden 2008 maitojauheskandaali, jonka jälkiseuraamukset näkyvät Kiinassa tänäkin päivänä. Vakavia ruokaskandaaleita paljastuu Kiinassa harva se päivä, joskin valtaosa ei koskaan ylitä kansallista uutiskynnystä. Kansalliselle tasollekin väärinkäytöksistä eksyy vain jäävuoren huippu. Kiinalaisten lehtien levikin kannalta lienee toivottavaa, että ruoan laadun valvonta ei Kiinassa koskaan saavuta länsimaiden tasoa, sillä mitkään sivumäärät ja erikoispainokset eivät ikinä riittäisi ruoppaamaan tätä loputonta suota perinpohjaisesti.

On melko eri juttu naurellen ihmetellä ruoka-aineisiin liittyviä kuohuntoja toiselta puolen maapalloa kuin joutua itse kärsimään Kiinan tarjoamista kulinaristisista nautinnoista, vatsapöpöistä ja pitkän aikavälin terveyshaitoista. Harva se päivä täällä miettii minkälaista roskaa sitä naamaansa jatkuvasti työntää. Totta puhuen useimmiten asiaa ei edes haluaisi miettiä, mutta ajoittain jo pelkkä ruoan maku riittää muistuttamaan minkälaista ydinjätteeksi kelpaavaa kuonaa sitä välillä mahaansa tunkee. Odotan innolla koska minäkin alan hohtaa sinisenä tai mahalaukkuni ensimmäiset syöpäkasvaimet turskahtelevat verta ulosteiden sekaan.

Jokaikinen kerta mun tullessa Kiinaan riittää yleensä pari viikkoa siihen, etten koskekaan enää lihaan. Tällä kertaa se on laiskuuden ja muiden tekosyiden saattelemana vienyt tavallista pidempään, mutta nyt ruvetaan olla taas hyvin lähellä sitä pistettä. Toisin kuin Kiinassa yleensä, ongelman ratkaiseminen ei ei uhkaisi merkittävästi Puolueen valta-asemaa, sillä kysymys ei ole täällä missään määrin politisoitunut. Siksi uskoisin että asian parantamiseksi voitaisiin tehdä hyvinkin lyhyellä aikavälillä huomattavia parannuksia. Surkean ilmanlaadun ohella toivon todella että em. ongelmat saadaan edes jossain määrin kuriin. Muuten mun suunnitelmani ikuisesta elämästä tulee epäonnistumaan surkeasti.

3 kommenttia:

  1. Voi jehna kun on hyvä blogi! itsekin olen kiinaan suuntaamassa mikäli kosmoksen palaset loksahtelee paikoilleen ja juuri tälläistä blogia olen etsiskellyt kiinahimooni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla että ainakin yksi kiinnostunut lukija löytyy! Henkimaailman jutut ovat arvaamattomia, mutta laitanpa blogisi seurantaan niin näen jos Mars ja Venus ovat osuneet oikeaan linjaan ja päädyt Kiinaan! Pidän peukaloa pystyssä, kyllä tämä ihan tulemisen arvoinen paikka on.

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista